• TyEL-vakuutus on pakollinen ottaa palkatulle työntekijälle, jos hänelle maksetaan palkkaa 58,19 euroa kuukaudessa tai enemmän. Eläkeyhtiölle tilitetään TyEL-maksu, joka on pienillä sopimustyönantajilla 25,10 prosenttia työntekijän palkasta. Tilapäisen työnantajan TyEL-maksu on 25,1 prosenttia palkasta. Työntekijän osuus TyELmaksusta, jonka työnantaja pidättää palkanmaksun yhteydessä, on 17–52-vuotiaiden ja 63–67-vuotiaiden työntekijöiden osalta 6,15 prosenttia sekä 53–62-vuotiaiden osalta 7,65 prosenttia palkasta.

• Työnantajan sairausvakuutusmaksu on 1,08 prosenttia palkasta.

• Työttömyysvakuutusmaksu on 0,8 prosenttia palkasta, kun työnantaja maksaa vuodessa palkkoja enintään 2 059 500 euroa. Sen ylittävältä osalta vakuutusmaksu on 3,30 prosenttia palkasta. Työntekijän työttömyysvakuutusmaksu on 1,6 prosenttia. Työttömyysvakuutusmaksu maksetaan Työttömyysvakuutusrahastolle (www.tvr.fi).

Työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksu vaihtelee ollen 0,1–7,0 prosenttia palkasta toimialasta riippuen – keskimäärin 0,8 prosenttia.

• Ryhmähenkivakuutusmaksu on keskimäärin 0,07 prosenttia palkasta.

• Työnantajan, joka työllistää henkilökuntaa vakituisesti, on otettava erillinen työeläkevakuutus (sopimustyönantaja). Vakuuttamisen täytyy tapahtua palkanmaksua seuraavan kuukauden aikana. Jos yritys maksaa palkkaa alle 8 334 euroa (vuonna 2017) kuuden kuukauden aikana, eikä yrityksessä ole vakituista työntekijää, voi maksaa eläkevakuutusmaksut ilman erillistä vakuutussopimusta. Tällöin vakuutusmaksut maksetaan valitulle eläkeyhtiölle palkanmaksua seuraavan kuukauden 20. päivään mennessä.

• Työnantajalla on lakiin perustuva (työtapaturma- ja ammattitautilaki) velvollisuus vakuuttaa työntekijänsä työtapaturmien ja ammattitautien varalta, jos kalenterivuoden aikana teetetään työtä, josta maksetut tai maksettaviksi sovitut työansiot ylittävät 1 200 euroa. Vakuutus on otettava ennen töiden aloittamista.

Työntekijäin ryhmähenkivakuutus perustuu työmarkkinajärjestöjen keskinäiseen sopimukseen. Vakuutettuina ovat, eräin poikkeuksin, kaikki työeläkelakien alaisessa työsuhteessa olevat työntekijät. Vakuutus otetaan lakisääteisen tapaturmavakuutuksen yhteydessä vahinkovakuutusyhtiön kautta.

Työttömyysvakuutusmaksu koskee työnantajaa, jonka kalenterivuoden aikana maksamat palkat ovat yli 1 200 euroa. Työnantajan tulee kuitenkin aina pidättää maksuvelvollisen työntekijän palkasta palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu. Työttömyysvakuutusrahasto määrää vakuutusmaksun ennakon, jota yritys voi hakea sähköisessä asiointipalvelussa www.tvr.fi, kun ennakkopalkkasumma on arvioitavissa.

Yritys- ja yhteisötunnus (Y-tunnus) on yksilöllinen tunnus, jonka viranomainen antaa yritykselle ja yhteisölle. Y-tunnuksen saa heti, kun yrityksen perustamisilmoitus kirjataan Yritys- ja yhteisötietojärjestelmään (www.ytj.fi). Y-tunnuksessa on seitsemän numeroa, väliviiva ja tarkistusmerkki, esimerkiksi 1234567-8. Y-tunnusta tarvitaan muun muassa laskuihin ja sopimuksiin sekä viranomaisasioinnissa. Yrityksen nimen eli toiminimen rekisteröiminen antaa yksinoikeuden nimeen koko maassa, eli muut elinkeinonharjoittajat eivät saa käyttää tätä nimeä. Nimessä ei saa olla pelkästään yleisiä sanoja tai palvelun kuvausta ja henkilön- tai paikannimiä, vaan sen täytyy olla riittävän yksilöllinen. Nimen pitää erottua riittävästi muista nimistä ja tavaramerkeistä, jotka ovat rekisterissä. Oma nimi tai paikannimi yrityksen nimen osana voi auttaa yksilöinnissä.

Yrityksen nimestä selviää myös yritysmuoto. Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi käyttää tunnusta “tmi” tai “toiminimi”, mutta se ei ole pakollista. Kommandiittiyhtiö voi käyttää lyhennettä ky. Osakeyhtiön tunnus on oy ja julkisen osakeyhtiön oyj. Avoimen yhtiön tunnus on “avoin yhtiö” – lyhennettä “ay” ei saa käyttää. Osuuskunnan nimen tulee sisältää sana “osuuskunta”, yhdysosa “osuus” tai lyhenne “osk”. Sivuliikkeen nimessä on ulkomaisen yhtiön nimen lisäksi merkintä “sivuliike Suomessa”, “filial i Finland” tai “filial”. Toiminimi rekisteröidään joko suomen tai ruotsinkielisenä. Toiminimessä voi suomen- tai ruotsinkielisen yhtiömuodon tunnuksen lisäksi olla muunkielisiä yhtiömuodon tunnuksia. Esimerkiksi Ab Finntex Oy tai Oy Finntex Ltd. Toiminimellä voi myös olla erikielisiä rinnakkaistoiminimiä eli suomen- tai ruotsinkielisen varsinaisen toiminimen käännöksiä. Osakeyhtiön mahdolliset rinnakkaistoiminimet on otettava yhtiöjärjestykseen. Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön rinnakkaistoiminimet on otettava mukaan yhtiösopimukseen ja osuuskunnan rinnakkaistoiminimet sääntöihin.

Elinkeinonharjoittaja voi harjoittaa osaa toiminnastaan aputoiminimellä. Aputoiminimi on kätevä silloin, kun samalla yrityksellä on toimintaa eri aloilla. Aputoiminimen toimialan on kuitenkin sisällyttävä yrityksen toimialaan. Aputoiminimellä harjoitettava toiminta ei siis saa kattaa yrityksen toimialaa kokonaisuudessaan. Esimerkiksi “Jokisen kukkakaupan” yrittäjällä voi olla siivousalan toimintaa nimellä “Näppärä”. Tämä voi helpottaa toimintaa ja markkinointia.  Aputoiminimen rekisteröinti on maksullista ja aputoiminimellä voi harjoittaa vain juuri sitä toimintaa, jolle aputoiminimi on annettu. Aputoiminimiä voi olla useita. Saman yrityksen kaikella toiminnalla on kuitenkin sama kirjanpito ja Y-tunnus. Pelkällä aputoiminimellä ei voi allekirjoittaa yrityksen sopimuksia. Jos allekirjoitustilanteessa käytetään aputoiminimeä, on myös varsinainen toiminimi mainittava.

Yrityksen toimiala ilmoitetaan aina, kun yritys rekisteröidään kaupparekisteriin ja Verohallintoon. Kaupparekisteriin voi ilmoittaa myös niin sanotun yleistoimialan, joka tarkoittaa, että yritys voi harjoittaa kaikenlaista laillista ja hyvän tavan mukaista liiketoimintaa. Suositeltavaa on kuitenkin, että toimiala ilmoitetaan selkeästi niin, että toiminnan laatu käy selvästi ilmi. Kaupparekisteriin voi antaa esimerkiksi tällaisen ilmoituksen: “yleistoimiala”, muun muassa ajoneuvojen korjaus, huolto ja kauppa. Silloin asiakkaatkin ymmärtävät helpommin, millä alalla yritys toimii. Verohallinnolle täytyy kuitenkin ilmoittaa päätoimiala. Yrityksellä voi olla vain yksi päätoimiala, ja sen pitää selvästi kertoa, millä alalla yritys toimii, ja mikä on toiminnan muoto: esimerkiksi ajoneuvojen korjaus, huolto ja kauppa. Rekisteriin ei voi merkitä liian yleistä päätoimialaa.

Yritystoiminnan aloittaminen edellyttää yleensä, että yritys ilmoittautuu Verohallinnon pitämään ennakkoperintärekisteriin (www.vero.fi). Pelkkää tavarakauppaa harjoittava yritys ei ole velvollinen rekisteröitymään, mutta sillekin rekisteröinti on hyvä toimenpide, jos toimintaa laajennetaan palvelujen puolelle. Ennakkoperintärekisteriin ilmoittaudutaan samalla lomakkeella, jolla tehdään perustamisilmoitus kaupparekisteriin. Kun yritys on ennakkoperintärekisterissä, työn teettäjän eli toimeksiantajan ei tarvitse pidättää maksamastaan työkorvauksesta veroa. Ennakkoperintärekisterissä oleva yritys huolehtii itse veroistaan maksamalla ennakkoveroa. Ennakkoperintärekisteriin pääsee, jos yrityksellä tai yrityksen vastuuhenkilöillä ei ole laiminlyöntejä verotuksessa.

Aloittava yritys maksaa ennakkoveroa sen perusteella, kuinka suureksi yritys arvioi ensimmäisen tilikauden verotettavan tuloksen. Elinkeinonharjoittaja ja henkilöyhtiö voi ilmoittaa arvion tuloksesta yrityksen perustamisilmoituksessa. Osakeyhtiö ja osuuskunta hakevat ennakkoveroa erillisellä hakemuksella, joka löytyy Verohallinnon verkkosivuilta (www.vero.fi). Verohallinto määrää ennakkoverot uudelle yritykselle sen oman arvion perusteella ja lähettää yritykselle päätöksen ennakkoverosta ja tilisiirtolomakkeet. Tuloksen kertymistä kannattaa seurata ja pyytää tarvittaessa muutosta ennakkoveroon, jos arvio poikkeaa olennaisesti toteutuvasta tuloksesta. Jos tilikauden tulos osoittaa, että ennakkoveroa on maksettu liian vähän, veroja voi täydentää maksamalla ennakon täydennysmaksua. Ennakkoverot ja täydennysmaksut otetaan huomioon tilikauden lopullisessa verotuksessa.

Yrityksen täytyy ilmoittautua työnantajarekisteriin, jos se maksaa vakituisesti palkkaa kahdelle tai useammalle palkansaajalle tai maksaa palkkaa samanaikaisesti vähintään kuudelle palkansaajalle, vaikka heidän työsuhteensa ovat tilapäisiä ja tarkoitettu lyhytaikaisiksi. Työnantajarekisteriä pitää Verohallinto. Jos palkanmaksu on tilapäistä tai palkkaa maksetaan vain yhdelle työntekijälle, yrityksen ei tarvitse ilmoittautua työnantajarekisteriin.

Arvonlisäverovelvolliset yritykset ilmoittautuvat perustamisilmoituksessa Verohallinnon arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Silloin ilmoitetaan myös arvonlisäverovelvollisen toiminnan aloittamispäivä. ALV-rekisteriin voi hakeutua silloinkin, kun yritys ei lain mukaan olisi arvonlisäverovelvollinen, esimerkiksi jos tilikauden liikevaihto on alle 10 000 euroa tai yritys vuokraa toimitiloja. Rekisterissä oleva yritys saa vähentää yritystoiminnan ostoihin sisältyneen vähennyskelpoisen arvonlisäveron myynnistä maksettavasta arvonlisäverosta. Ulkomainen yritys on arvonlisäverovelvollinen Suomessa, jos sillä on Suomessa kiinteä toimipaikka. Ulkomainen yritys merkitään arvonlisäverovelvollisten rekisteriin samoin kuin suomalaiset yritykset. Ulkomainen yritys voi hakeutua Suomessa myös arvonlisäverovelvolliseksi. Joissain erityistilanteissa ulkomainen yritys on aina verovelvollinen. Jos yrittäjän mielestä yritys ei ole arvonlisäverovelvollinen, perustamisilmoitukseen merkitään rasti kohtaan “Ei katso olevansa arvonlisäverovelvollinen” ja selvitys verottomuuden perusteista.

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana voi Suomessa toimia luonnollinen henkilö, jolla on pysyvä asuinpaikka Euroopan talousalueella (ETA-alueella). Henkilö, joka asuu ETA:n ulkopuolella, tarvitsee yrityksen perustamiseen Patentti- ja rekisterihallituksen luvan (www.prh.fi).

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiminen tarkoittaa, että henkilö harjoittaa liiketoimintaa yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa. Vaikka puolisot perustavat toiminimen yhdessä, yritys rekisteröidään vain toisen puolison nimiin. Yrittäjä tekee itse päätökset, ja hän on vastuussa yrityksen sitoumuksista (esimerkiksi velasta) koko omaisuudellaan. Yrittäjä siis vastaa yrityksen tappioista henkilökohtaisesti, mutta saa itselleen myöskin elinkeinotoiminnasta saatavat voitot.

Toiminimellä ei ole hallitusta eikä toimitusjohtajaa, eikä tilintarkastus ole pakollinen. Yrittäjä voi sijoittaa yritykseen rahaa, mutta sekään ei ole pakollista. Yrittäjä ei voi maksaa palkkaa itselleen, puolisolleen ikä alle 14-vuotiaalle lapselleen, vaan rahaa nostetaan yrityksen tililtä niin sanottuina yksityisottoina. Yritystoiminnasta maksetaan veroa vuosittaisen tuloksen perusteella. Vaikka yrittäjä omistaa toiminimiyrityksen, täytyy oma henkilökohtainen talous pitää erillään yrityksen taloudesta kirjanpidon avulla. Toiminimiyrittäjät jaetaan ammatinharjoittajiin ja liikkeenharjoittajiin, jotka

molemmat tekevät työtä omaan lukuunsa. Ammatinharjoittaja on yrittäjä, joka voi toimia ammatissaan ilman pysyvää toimipaikkaa ja ilman ulkopuolista työvoimaa. Ammatinharjoittajana voi toimia esimerkiksi ompelija, kirvesmies tai tulkki. Liikkeenharjoittaja on yrittäjä, jolla on pysyvä toimipaikka tai joka voi työllistää toisia henkilöitä.

Perustamistoimet

Toiminimen perustaminen on yksinkertaista. Erillisiä perustamisasiakirjoja ei tarvita. Toiminnan aloittamisesta täytyy kuitenkin tehdä perustamisilmoitus kaupparekisteriin ja Verohallintoon. Ilmoitus tehdään internetosoitteesta www.ytj.fi saatavalla Y3-lomakkeella. Lisäksi täytetään henkilötietolomake. Rekisteröinti on maksullista (110 euroa vuonna 2017). Yksityisen elinkeinonharjoittajan on mahdollista tehdä perustamisilmoitus sähköisesti maaliskuun alusta 2017 lähtien. Ks. www.ytj.fi. Toiminnan voi aloittaa heti perustamisilmoituksen tekemisen jälkeen, ellei kyseessä ole luvanvarainen elinkeino.

Kenelle toiminimi sopii?

Toiminimi on yritysmuodoista yksinkertaisin ja helppo perustaa. Toiminimi sopii usein aloittavan pienyrittäjän yritysmuodoksi.

Henkilöyhtiön perustamiseen tarvitaan vähintään kaksi yhtiömiestä (eli henkilöä). Yleensä nämä ovat luonnollisia henkilöitä, mutta yhtiömiehinä voivat olla myös oikeushenkilöt (yritykset ja yhteisöt). Henkilöyhtiöitä on kahdenlaisia: avoimia yhtiöitä ja kommandiittiyhtiöitä. Avoimessa yhtiössä ainakin yhdellä yhtiömiehellä, ja kommandiittiyhtiössä ainakin yhdellä vastuunalaisella yhtiömiehellä, täytyy olla pysyvä asuinpaikka ETA-alueella. Jos yhtiömies on oikeushenkilö, kotipaikka on oltava myös ETA-alueella.

Jos näin ei ole, täytyy kaikille yhtiömiehille, jotka eivät ole ETA-alueelta, hakea lupa Patentti- ja rekisterihallitukselta (www.prh.fi). Yhtiömiehet sijoittavat yhtiöön yhtiöpanoksen, joka on rahaa, omaisuutta tai työtä. Avoimessa yhtiössä sijoitukseksi riittää yhtiömiesten työpanos. Avoimessa yhtiössä kaikki yhtiömiehet vastaavat yhtiön sitoumuksista koko henkilökohtaisella omaisuudellaan ja päättävät yhdessä sen asioista, jos muuta ei ole sovittu.

 

Kommandiittiyhtiössä on kahdenlaisia yhtiömiehiä: vastuunalaisia ja äänettömiä. Kommandiittiyhtiössä on oltava vähintään yksi vastuunalainen ja yksi äänetön yhtiömies. Kommandiittiyhtiössä äänettömältä yhtiömieheltä vaaditaan panokseksi rahaa tai muuta omaisuutta. Laki ei kuitenkaan määrää, kuinka suuri tämän panoksen pitää olla. Vastuunalaiset yhtiömiehet vastaavat yhtiön sitoumuksista koko henkilökohtaisella omaisuudellaan ja päättävät yhdessä yhtiön asioista. Äänettömät yhtiömiehet sijoittavat yhtiöön rahaa tai rahan arvoista omaisuutta, ja saavat sovitun koron. Äänettömällä yhtiömiehellä ei ole oikeutta osallistua yrityksen päätöksentekoon eikä hänellä ole vastuuta yrityksen asioista, jos yhtiösopimuksessa ei toisin määrätä.

Perustamistoimet

Yhtiömiehet tekevät kirjallisen yhtiösopimuksen, jossa lain mukaan on mainittava yhtiön toiminimi, kotipaikkana oleva Suomen kunta, toimiala ja yhtiömiehet.

Kommandiittiyhtiön yhtiösopimuksessa on myös mainittava, ketkä yhtiömiehistä ovat vastuunalaisia ja ketkä äänettömiä yhtiömiehiä ja äänettömän yhtiömiehen panoksen määrä euroissa. Lisäksi yhtiösopimuksessa voidaan sopia esimerkiksi, kenellä on oikeus yhtiön edustamiseen, yhtiöosuuden luovutuksesta, yhtiöstä eroamisesta, voitonjaosta ja miten yhtiösopimus voidaan irtisanoa tai purkaa. Yhtiömiehet voivat yhtiön perustamisen yhteydessä laatia myös erillisen kirjallisen yhtiömiessopimuksen. Yhtiömiessopimuksessa voidaan sopia esimerkiksi yhtiön hallinnosta, yhtiömiesten yksimielisyyttä edellyttävistä päätöksistä, kilpailukiellosta ja riitatilanteiden hoitamisesta. Sopimuksessa pyritään myös säätelemään yhtiömiesten vastuita yhtiön velvoitteista. Tällainen rajoitus ei kuitenkaan sido kolmatta osapuolta.

Yhtiömiessopimusta ei liitetä perustamisilmoitukseen. Sopimus tulee tehdä erittäin huolellisesti käyttäen apuna lakiasiantuntijaa. Henkilöyhtiö täytyy rekisteröidä kaupparekisteriin ja Verohallintoon. Ilmoitus tehdään Y2-lomakkeella. Lisäksi täytetään henkilötietolomake. Lomakkeita saa osoitteesta www.ytj.fi. Ilmoitukseen pitää liittää alkuperäinen yhtiösopimus. Rekisteröinti on maksullista (240 euroa vuonna 2017). Ilmoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa yhtiösopimuksen allekirjoittamisesta, muussa tapauksessa yhtiön perustaminen raukeaa. Henkilöyhtiö syntyy rekisteröimisellä  kaupparekisteriin.

Osakeyhtiön voi perustaa yksi tai useampi henkilö tai yhteisö. Perustamisvaiheessa yhtiön perustajat merkitsevät kaikki yhtiön osakkeet. Yksityisessä osakeyhtiössä vuodesta  2019 lähtien ei tarvita pääomavaatimuksia (tarkista tosin ajantasainen lainsäädäntö ennen perustamista, sillä säännöt voivat muuttua). Osakeyhtiölaki ei määrää osakkeenomistajien asuin- eikä kotipaikasta eli osakeyhtiön perustajaosakkeenomistajat voivat olla myös ETA-alueen ulkopuolelta.

Osakkeenomistajat vastaavat yhtiön sitoumuksista vain sillä pääomalla, jonka he ovat sijoittaneet yhtiöön, elleivät he ole menneet takaamaan lainoja osakeyhtiön puolesta. Osakeyhtiön asioista päättävät osakkeenomistajat. Henkilö, jolla on enemmän osakkeita, nauttii myös enemmän päätösvaltaa (ja äänivaltaa). Osakeyhtiöllä on oltava hallitus, jonka osakkeenomistajat valitsevat. Hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja edustaa yhtiötä. Hallitus voi valita yhtiölle toimitusjohtajan, joka hoitaa yhtiön juoksevaa hallintoa. Toimitusjohtajan valinta on kuitenkin vapaaehtoista. Toimitusjohtaja voidaan valita jo osakeyhtiön perustamisvaiheessa perustamissopimuksessa tai myöhemmin pidettävässä hallituksen kokouksessa. Jos osakeyhtiön hallituksessa on vähemmän kuin kolme varsinaista jäsentä, täytyy valita myös vähintään yksi hallituksen varajäsen. Vähintään yhdellä hallituksen varsinaisista jäsenistä ja yhdellä varajäsenistä (erikseen laskettuina) täytyy olla vakituinen asuinpaikka ETA-alueella. Jos näin ei ole, kaikille ETA-alueen ulkopuolelta oleville varsinaisille jäsenille tai varajäsenille on haettava lupa Patentti- ja rekisterihallitukselta.

Perustamistoimet

Osakeyhtiön perustamiseksi tehdään perustamissopimus, johon liitetään yhtiöjärjestys. Yhtiöjärjestys sisältää minimimuodossaan kolme kohtaa: toiminimen, kotipaikan ja toimialan. Toimialaksi voidaan merkitä yleistoimiala, joka tarkoittaa kaikkea laillista liiketoimintaa (eli ei ole pakko merkitä jotakin erityistä toimialaa). Osakeyhtiön perustamissopimuksessa on aina mainittava sopimuksen päivämäärä, kaikki osakkeenomistajat ja kunkin merkitsemät osakkeet, osakkeesta yhtiölle maksettava määrä, osakkeen maksuaika ja yhtiön hallituksen jäsenet.

Tilikaudesta on määrättävä joko perustamissopimuksessa tai yhtiöjärjestyksessä. Perustamissopimuksessa on lisäksi tarvittaessa mainittava yhtiön toimitusjohtaja, hallintoneuvoston jäsenet ja tilintarkastajat. Perustamissopimuksessa voi nimetä hallituksen puheenjohtajan. Osakeyhtiö pitää rekisteröidä kaupparekisteriin ennen kuin se saa lainvoiman. Ilmoitus tehdään Y1-lomakkeella ja sen liitelomakkeella 1. Lisäksi täytetään henkilötietolomake. Rekisteröinti on maksullista (380 euroa, verkossa YTJ-asiointipalvelussa 330 euroa vuonna 2017). Ilmoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa perustamissopimuksen allekirjoittamisesta, muussa tapauksessa perustaminen raukeaa. Perustamisilmoituksen voi tehdä joko sähköisesti tai paperi-ilmoituslomakkeella, ks. www.ytj.fi.

Perustamisilmoitukseen liitetään myös alkuperäinen perustamissopimus ja jäljennös yhtiöjärjestyksestä, jos se ei ole osa perustamissopimusta. Ennen osakeyhtiön rekisteröimistä täytyy osakepääoma maksaa uuden yrityksen pankkitilille. Jos osakkeiden maksamiseen käytetään apporttia (muuta omaisuutta kuin rahaa), on perustamissopimuksessa oltava ehto, jonka mukaan osakkeenmerkitsijällä on oikeus tai velvollisuus maksaa merkintähinta apporttiomaisuudella. Perustamissopimuksessa on oltava lisäksi selvitys apporttiomaisuudesta.

Kaupparekisteriin on oheistettava liitteeksi tilintarkastajan antama lausunto apporttiomaisuuden selvityksestä ja siitä, oliko omaisuudella vähintään maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle. Lausunnon voi antaa joko KHT- tai HT-tilintarkastaja taikka tilintarkastusyhteisö. Jos yrityksen perustajia on enemmän kuin yksi, kannattaa tehdä kirjallinen osakassopimus. Osakassopimus on osakeyhtiön osakkaiden välinen sopimusoikeudellinen sopimus, jossa säännellään osakkeenomistajien keskinäisistä suhteista, oikeuksista ja velvollisuuksista yhtiössä. Osakassopimuksessa voidaan määrätä esimerkiksi työnjaosta yhtiössä, osakaspiirin rajoittamisesta tai yhtiön toimintojen järjestämisestä. Samoin voidaan sopia osakkeiden lunastamisesta sellaisissa tapauksissa, joissa joku osakas luovuttaa niitä ulkopuoliselle, ellei lunastuslauseketta ole sisällytetty yhtiöjärjestykseen.

Muita osakassopimuksella sovittavia asioita voivat olla muun muassa voitonjako, kilpailukielto sekä se, mitä tapahtuu osakkeille osakkaan kuollessa. Myös yhtiö voi olla osakassopimuksen osapuolena, jolloin sopimuksessa voidaan sopia yhtiön ja osakkaiden keskinäisistä suhteista. Tällöin yhtiön tulee myös päättää asianmukaisissa elimissään osakassopimuksen kohteena olevista asioista. Osakassopimus on syytä laatia huolella ja harkiten. Sopimuksen muuttaminen voi toiminnan käynnistyttyä olla varsin hankalaa, jos erimielisyyksiä ilmenee, sillä muuttamiseen tarvitaan kaikkien sopimusosapuolten yhteinen päätös.

Kenelle osakeyhtiö sopii?

Osakeyhtiö soveltuu kaikenlaiseen liiketoimintaan. Osakeyhtiön voi perustaa yksinkin. Tällöin tarvitaan hallituksen varajäseneksi joku toinen henkilö. Osakeyhtiön etuna on rajallinen vastuu, joka rajoittuu osakepääomaan, ellei ole tehty takaussitoumusta yhtiön puolesta. Suurten yritysten yritysmuodoksi sopii julkinen osakeyhtiö, jossa minimiosakepääoma on 80 000 euroa. Julkisia osakeyhtiöitä ovat ne, joiden osakkeita tarjotaan yleisölle ja joiden osakkeilla saa käydä kauppaa julkisilla arvopaperimarkkinoilla.

Osuuskunta on yhteisö, jossa on yksi tai useampi jäsen. Jäsenet voivat olla yksityishenkilöitä, yrityksiä tai muita yhteisöjä. Osuuskunnan perustaminen ei edellytä minimipääomaa. Osuuskunta on joustava yritysmuoto, jossa jäsenten määrä voi kasvaa tai vähentyä toiminnan aikana tarpeen mukaan. Osuusmaksusta osuuskunta päättää säännöissään. Osuusmaksulla ei tarvitse olla nimellisarvoa ja sen merkintähinta voi vaihdella. Maksun voi suorittaa rahana tai apporttina, jos apportista määrätään säännöissä. Osuuskunta maksaa osuusmaksun takaisin, jos jäsen eroaa tai erotetaan osuuskunnasta.

Osuuskunnan asioista päättävät jäsenet osuuskunnan kokouksessa. Jokaisella jäsenellä on pääsääntöisesti yksi ääni. Jäsenet valitsevat osuuskunnan kokouksessa hallituksen, joka huolehtii osuuskunnan hallinnosta ja edustaa osuuskuntaa. Osuuskunnalla voi olla toimitusjohtaja, joka hoitaa juoksevaa hallintoa. Se ei kuitenkaan ole pakollista. Osuuskunta itsenäisenä juridisena oikeushenkilönä vastaa veloistaan. Osuuskunnan jäsenen vastuu rajoittuu osuuskuntaan sijoitettuun määrään (osuusmaksu). Luotonotossa osuuskunnan jäseniltä voidaan edellyttää tarvittaessa omavelkaista takausta samoin kuin osakeyhtiön osakkailta, jos muut vakuudet eivät ole riittävät.

Osuuskunnan nettovarallisuus ja ylijäämä kuuluvat osuuskunnalle. Säännöissä voidaan määrätä niiden jakamisesta ja jakoperusteet. Siitä voidaan maksaa esimerkiksi korkoa osuuspääomalle tai palauttaa jäsenille heidän käyttämiensä palvelujen mukaisessa suhteessa. Päätavoitteena ei ole kuitenkaan ylijäämän tuottaminen.

Perustamistoimet

Osuuskunnan perustamiseksi tehdään perustamissopimus, johon liitetään osuuskunnan säännöt. Säännöissä täytyy mainita vähintään osuuskunnan toiminimi, kotipaikka (kunta) ja toimiala.

Osuuskunnan mallisäännöt ovat osoitteessa perustajanopas.pellervo.fi. Osuuskunnan perustamissopimuksessa on aina mainittava sopimuksen päivämäärä, kaikki perustajajäsenet ja kunkin merkitsemät osuudet, osuudesta osuuskunnalle maksettava määrä, osuuden maksuaika ja osuuskunnan hallituksen jäsenet. Tilikaudesta on määrättävä perustamissopimuksessa tai säännöissä. Perustamissopimuksessa on mainittava osuuskunnan toimitusjohtaja, hallintoneuvoston jäsenet, tilintarkastajat ja toiminnantarkastajat, jos osuuskunnassa on tällainen elin. Perustamissopimuksessa voi nimetä hallituksen puheenjohtajan. Osuuskunnan sisäisiä asioita ei kannata ottaa sääntöihin, vaan kirjata ne erilliseen jäsensopimukseen. Jäsensopimuksessa voidaan sopia muun muassa osuuskunnan hallinnollisten asioiden hoitamisesta, tehtävien jakamisesta ja vastuista sekä riitatilanteiden hoitamisesta. Jäsensopimuksen tekemisessä kannattaa käyttää lakiasiantuntijan apua. Jäsensopimusta ei liitetä perustamisilmoitukseen.

Osuuskunta täytyy rekisteröidä kaupparekisteriin kolmen kuukauden kuluessa perustamissopimuksen allekirjoittamisesta, muussa tapauksessa perustaminen raukeaa. Ilmoitus tehdään Y1-lomakkeella ja sen liitelomakkeella 2. Lisäksi täytetään henkilötietolomake. Lomakkeet löytyvät osoitteesta www.ytj.fi. Perustamisilmoitukseen liitetään perustamissopimus sääntöineen.

Rekisteröinti on maksullista (380 euroa vuonna 2017). Osuuskunta syntyy rekisteröimisellä kaupparekisteriin.

Kenelle osuuskunta sopii?

Osuuskunta on parhaimmillaan silloin, kun jäsenet ovat aidosti sitoutuneet päämääriin ja ovat aktiivisia toimijoita. Erityisen hyvin osuuskunta sopii silloin, kun jäsenkunta on vaihtuvaa ja silloin, kun halutaan varmistaa jatkuvasti keskinäinen tasa-arvo. Osuuskunta on jäsenten yhteisö. Uusista jäsenistä päätetään yhdessä, eikä jäsenyyttä ja siihen sidottua äänivaltaa voi ostaa tai myydä. Osuuskunta on myös joustava yritysmuoto. Asiat, säännöt ja tehtävät ovat yhdessä määriteltävissä. Työstä ja toiminnasta aiheutuvat kulut sekä toimitilat ovat jaettavissa ja hankinnat suoritettavissa järkevällä tavalla. Jäsen pystyy omalla panoksellaan vaikuttamaan sekä omaan palkkaansa että osuuskunnan saamaan osuuteen.